Minna Ojanperä: Luonnonarvomarkkinat on kortti, joka kannattaa katsoa
Suomessa mietitään ympäristöministeriön johdolla pelisääntöjä luonnonarvomarkkinoille. Parhaimmillaan voimme saada käyttöön uuden konkreettisen keinon, joka vauhdittaa yritysten ympäristötekoja ja auttaa vahvistamaan luonnon monimuotoisuutta.
Vuosi sitten järjestimme EK:ssa paljon kiinnostusta herättäneen tilaisuuden, jonka keskiössä olivat elinkeinoelämä ja luonnon monimuotoisuus. Yhdessä, eivät erikseen. Kieltämättä tuntuu, että tuosta hetkestä on enemmän kuin vuosi. Ilmasto- ja luontopolitiikka ovat isossa kuvassa siirtyneet valokeilasta turvallisuuspolitiikan ja kauppasotien tieltä. Valitettavasti ongelmat – luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ilmastonmuutos – eivät ole hävinneet mihinkään.
Hanskat eivät kuitenkaan ole tippuneet. Ennallistamisasetuksen mukaista kansallista suunnitelmaa laaditaan parhaillaan. Tavoitteena on parantaa luonnon tilaa Suomessa ja suunnitelmassa esitellään keinot, miten se tehdään. Valmista tulisi olla syksyllä 2026.
Yhdeksi keinoksi kaavaillaan luonnonarvomarkkinoita, joiden lainsäädännöllisiä raameja pohditaan parhaillaan ympäristöministeriössä. Myös komission tuore työohjelma sisältää kirjauksen ”luontokrediiteistä”, mutta sen varsinainen sisältö on jäänyt monelle varsin epämääräiseksi. EK:n käsityksen mukaan Brysselissä katsotaankin nyt mielenkiinnolla Suomeen – olisiko meillä jotain sellaista, josta EU-tasolla voitaisiin ottaa mallia? Tätä käsitystä vain vahvisti uutinen EU-komission lanseeraaman Business and Nature Summit 2025:n rantautumisesta Suomeen lokakuussa ensimmäistä kertaa. Sitran kanssa järjestettävässä seminaarissa on tarkoitus koota eurooppalaista yritysväkeä keskustelemaan luonnon tuomisesta entistä vahvemmin osaksi liiketoimintapäätöksiä. Olemme EK:ssa innolla mukana tapahtumassa!
Keskustelimme tämän kevään aikana yritysten kanssa siitä, millaisia mahdollisuuksia luonnonarvomarkkinan vauhdittamisessa nähdään. Mahdollisuus on tässä tärkeä sana. Yritykset toivovat porkkanaa, eivät keppiä. Lukuisat yritykset ovat kiinnostuneita ekologisesta kompensaatiosta ja laajemmin luonnonarvomarkkinoista, joiden kautta voisi tehdä luontotekoja matalammallakin kynnyksellä. Tätä kiinnostusta ei kuitenkaan ole onnistuttu juurikaan ulosmittaamaan nykyisen järjestelmän puitteissa. Yritykset kaipaavat paljon ohjeistusta ja tietoa parhaista käytännöistä.
Osalle yrityksistä luontotekojen fokus on kotimaassa, osalla arvoketjuissa. On epäselvää, miten Suomen luonnonarvomarkkina voisi hyödyntää erilaisten ja eri kokoisten yritysten luontotekotarpeita. Jos EU-tasolle luotaisiin joskus samanlainen järjestelmä, keskustelisivatko nämä keskenään? Entä miten se soveltuisi olemassa olevaan luontosääntelyyn, joka luo yrityksille velvoitteita? Luontoteoille toivotaan kautta linjan kustannustehokkuutta ja sen varmistamista, että teot ovat varmasti vaikuttavia. Viherpesun leimaa halutaan välttää.
Luonnonarvomarkkinat ovat kortti, joka kannattaa katsoa. Onnistumisen varmistamiseksi yritykset kannattaa ottaa valmisteluun mukaan varhaisessa vaiheessa, jotta markkina kiinnostaa heitä, joita varten se on luotu.